Muhevassa maassa hyötykasvit viihtyvät

Siirtolapuutarhuri on enää harvoin tehoviljelijä, joka pyrkii maksimoimaan sadon. Yhä useampi haluaa saada puhtaita tuotteita omalta maalta. Silloin on syytä lannoittaa ja torjua mahdolliset tuholaiset luonnonmukaisin keinoin.

Uuden siirtolapuutarhurin olisi hyvä tutkituttaa palstansa maaperä ennen kuin alkaa viljellä. Maanäytteen ottaminen on helppoa. Puutarha jaetaan näytteenottoalueisiin, joita ovat esimerkiksi nurmikko, kasvimaa, ruusuryhmä, marjatarha jne. Yhdestä näytteenottoalueesta otetaan noin 8–10 osanäytettä lapiolla. Näytteenottosyvyys on kasvualustakerroksen syvyys, eli yleensä noin 20 cm. Kaikki osanäytteet sekoitetaan huolellisesti keskenään, jotta saadaan mahdollisimman hyvin tutkittavaa aluetta kuvaava näyte. Sekoitetusta näyte-erästä otetaan noin 1 litra maata, joka pakataan muovipussiin ja lähetetään yhdessä tilauslomakkeen kanssa tutkittavaksi.

Maa-analyysi kannattaa ottaa säännöllisesti, suositus on 3–5 vuoden välein ja aina perustettaessa uusia pihoja. Analyysi on paikallaan myös aina silloin, kun kasvussa ilmenee ongelmia ilman, että näkyy merkkejä kasvitaudeista tai tuholaisista. Analyysin yhteydessä kannattaa tilata myös maanparannus-, kalkitus- ja lannoitusohjeet kyseiselle maa-ainekselle. Ohjeita tilattaessa on tärkeää mainita, mitä kasveja alueella kasvatetaan tai on tarkoitus istuttaa ja milloin istutukset tehdään.

Parhaan edellytyksen kasvulle antaa hyvä maa. Hyötykasvimaan pitää olla muhevaa. Maata hoidetaan käyttämällä katteita, eloperäistä lannoitusta, kompostia ja tietenkin eläin- ja kasvimaailman apulaisia. Kasvit kertovat, millaista maaperä on. Rönsyleinikki, saunio, peltokorte ja piharatamo kasvavat tiiviissä vettäläpäisemättömässä maassa. Maa kaipaa hoitoa ja lisää humusta. Pihatähtimön eli vesiheinän pehmeä matto puolestaan kertoo maan olevan kuohkeaa ja sisältävän runsaasti humusta.

Filosofian lisensiaatti, siirtolapuutarhuri Helena Honka-Hallila