Viljele maan ehdoilla

Maa väsyy, jos siinä kasvatetaan vuodesta toiseen samaa kasvilajia. Tätä voidaan välttää vaihtamalla viljelykasvien kasvupaikkoja. Kun maassa kasvatetaan vuorotellen matala- ja syväjuurisia kasveja, tulee maa välillä kuohkeutetuksi syvemmältäkin. Pienilehtisten kasvien vierellä nousevat rikkakasvit herkästi, kun taas isolehtiset kasvit tukahduttavat esiin tulevat rikkaruohontaimet. Vaikka viljelyala olisi pienikin, on kasvien paikkaa syytä vaihtaa.

Tomaatti on poikkeus säännöstä, sillä se viihtyy vuodesta toiseen samalla paikalla, kunhan se lannoitetaan hyvin. Yksinkertaisimmassa tapauksessa vaihtelevat perunamaan ja vihannesmaan paikat. Kolmivuotisjaossa kasvit jaetaan niiden lannoitustarpeen mukaan kolmeen ryhmään. Mikäli tilaa kasvimaalla on, voidaan neljäs lohko pitää kesannolla ja kasvattaa siinä jotain vihantalannoituskasvia esimerkiksi persian- eli tuoksuapilaa, sarviapilaa tai hunajakukkaa.

Vaativat ensimmäisen lohkon kasvit, jotka kasvatetaan vihantalannoituksen jälkeen, saavat myös kunnon kompostia voimakseen. Tässä lohkossa kasvatetaan kaaleja, valkosipulia, purjoa ja kurpitsaa. Seuraavana vuonna lohkoon istutetaan perunaa, juurikasveja ja sipulia. Kolmantana vuonna ovat vuorossa palkokasvit.

Mikäli ei haluta laajaa vuoroviljelyä ja satoa korjataan vain kesän tarpeiksi, voidaan tehdä sekapenkkejä, joihin kylvetään ja istutetaan keskenään hyvin viihtyviä kasveja. Porkkana- ja sipulirivit ovat rinnakkain, sillä ne karkottavat toistensa viholliset sipuli- ja porkkanakärpäset pois. Lisäksi niiden kasvutapa ei häiritse naapuria; sipulin juuret levittäytyvät maan pinnan lähellä ja porkkana puolestaan kasvaa suoraan alaspäin. Loppukesällä isoksi kasvavien kaalien rinnalla voidaan kasvattaa alkukesän pieniä herkkuja, esimerkiksi retiisiä, vihanneskrassia ja salaattia. Ensin syödään pois retiisit ja vihanneskrassit, sitten salaatit ja loppukesällä kaalit saavat rauhassa levitellä lehtiään. Varhaisperunan rinnalla voi puolestaan kasvattaa retiisit ja pinaatit. Sekapenkki voi olla puutarhan kaunis yksityiskohta, varsinkin jos sen reunoille kylvetään jotain syötäviä kesäkukkia, kuten koristekrassia. Kasvimaan kääntäminen syksyllä ei ole tarpeen. Maa peitetään lehdillä ja kasvijätteillä, joiden alla oleva maa on helposti muokattavaa.

Maa muokataan keväällä kevyesti, mutta ei rikota sen luontaisia kerrostumia. Madot ja muut pieneliöt eivät pidä siitä, että niiden käytävät hajotetaan. Kesän aikana kate pitää maanpinnan kosteana ja kuohkeana. Lukemattomat pienet eliöt hakevat katteesta syötävää ja kiskovat sitä maan sisään. Eliötoiminnan vilkastuessa luonnollinen hiilidioksidituotanto on voimakasta ja kasvit käyttävät hiilidioksidia yhteyttämiseen. Puolikypsää kompostia voi käyttää katteena, mutta sitä ei saa sekoittaa maahan, sillä se ei saa joutua tekemisiin kasvien juuriston kanssa.

Parhaassa tapauksessa siirtolapuutarha on järven tai joen varrellä, jolloin kasteluvettä on tarjolla. Moni puutarha on kuivalla maalla, jolloin kasteluvesikin joudutaan ottamaan vesijohdosta. Kasteluvesi on hyvä ottaa lämpenemään johonkin isoon astiaan ja kastella kannulla vain niitä kasveja, jotka vaativat säännöllisesti vettä, kuten yksivuotiset koristekukat tai hyötykasvimaa, jossa vihannesten pitää lyhyenä kasvukautena kasvaa nopeasti. Pääosalla koristepuutarhan kasveista juuret ovat syvällä ja ne saavat vettä ilman ylimääräistä kastelua. Paras kasteluaika on illalla, jolloin aurinko ei paahda ja kasvit saavat rauhassa imeä saamansa nesteen.

Illalla nouseva kaste parantaa kastelun vaikutusta. Kastelussa on hyvä muistaa, että parempi kerralla paljon kuin jatkuvasti vähän kerrallaan. Sadevesi on hyvää kasteluvettä ja sitä on hyvä kerätä talteen. Puutarhanhoito on hyvää liikuntaa, ja erilaiset työvälineet antavat mahdollisuuden monenlaiseen lihasharjoitukseen. Puutarhuri haluaa kuulla linnunlaulun ja tuulen suhinan puutarhassa työskennellessään. Äänekkäät moottorikäyttöiset koneet eivät sovi pienille puutarhapalstoille. Hankinnoissa on syytä kiinnittää huomiota koneiden ääneen, päästöihin ja siihen tarvitseeko palstallaan sitä todella. Pienten nurmikoiden reunat voi siistiä puutarhasaksilla, aidan leikata pensassaksilla, pikku nurmikon työnnettävällä ruohonleikkurilla.

Filosofian lisensiaatti, siirtolapuutarhuri Helena Honka-Hallila