Valitse rakennusaineet käytön mukaan

Siirtolapuutarhamökki ja pihan rakenteet tulisi tehdä luontoon sopivista myrkyttömistä materiaaleista. Kivet ja puu sopivat suomalaiseen luontoon. Vanhojen rakentajien neuvot, millaista puuta tulee käyttää kuhunkin rakennuskohteeseen, ovat edelleenkin käyttökelpoisia.

Hitaasti kasvanut havupuu ja rehevästi kasvanut lehtipuu ovat parhaita. Tiiviissä havupuussa vuosirenkaiden tummat kesäpuujuovat ovat lähekkäin. Männyssä sydänpuu on parasta ja se vastaa lahonkestävyydeltään painekyllästettyä puuta. Pintapuussa kulkevat puun elinnesteet, ja kasvun myötä pintapuu muuttuu sydänpuuksi rungon keskellä ytimen ympärillä. Puuportaisiin, aitaan ja puutarhan rakenteisiin valitaan sydänpuuta. Mänty on hyvää, mutta kestävintä on hidaskasvuinen lehtikuusi. Kuusessa puolestaan sydänpuu ei erotu ja se on melkein heikompaa kuin pintapuu. Kuusilaudan pinta kastuu vähemmän kuin mäntylaudan. Siksi se sopii hyvin ulkolaudoitukseen ja kattopäreeksi.

Ulkolaudoitusta tehtäessä on otettava huomioon, että mitä lähempää tukin pintaa lauta on sahattu, sitä kuperammaksi se kuivuu. Laudat naulataan seinään sydänpuoli ulospäin. Lautaan tulevat halkeamat silloin siihen pintaan, joka kutistuu enemmän, eli koveraan sisäpintaan. Kun sydänpuoli tulee ulospäin, pitäisi laudan tyvipuoli kääntää ylöspäin. Laudan sivupinnalla katkaistujen solujen muodostama nukka osoittaa sydämen puolella ylöspäin. Jotta vesi valuisi myötäkarvaan, tyvipään on oltava ylhäällä. ”Lauta kestää seinässä parhaiten pää alaspäin.” Männyn sydänpuu on puolestaan oikea valinta ulkovuorauksen vesilautaan, ikkunan ulkopuitteisiin ja alakarmiin sekä muihin samankaltaisiin lahonarkoihin rakenteisiin. Lattiassa lauta pitää laittaa sydänpuu alaspäin, sillä pintapuolellenousee vähemmän tikkuja.

Puun pää imee vettä hyvin, sillä nesteethän kulkevat puussa luonnollisesti alhaalta ylös. Tämä vedenimemiskyky on hankalinta maahan upotetuissa tolpissa, kuten aidanpylväissä. Tätä voi estää alapään tuulettamisella esimerkiksi ilmavan kivipesän avulla. Puupaalut saadaan kestäväksi myös hiiltämällä ne eli polttamalla pintapuu pois, jolloin jäljelle jää kestävä sydänpuu hiilikerroksen suojaamana. Vaikutusta voi täydentää tervaamalla paalut. Pintapuu kärsii auringon ja sateen rasituksesta paljon enemmän kuin pihkan ja muiden aineiden täyttämä sydänpuu. Puun suojaaminen sateelta ja tuulettaminen ovat tehokasta lahontorjuntaa, sillä puu ei saa kastua.

Terva ja pellavaöljy sopivat puun suojaukseen. Tervan luonnonruskea pinta sopii hyvin luontoon. Terva hidastaa puun kastumista ja suojaa sitä halkeilulta eteläsivulla. Mikäli ei halua pinnasta kovin mustaa, voi tervaa ohentaa puutärpätillä. Tervamaali on vanhastaan tunnettu seos, jossa on kolmasosa tervaa, kolmasosa vernissaa ja kolmasosa tärpättiä. Sekaan voi laittaa puna- tai keltamultaa, jos haluaa punertavan tai kellertävän sävyn. Pellavaöljyä (keitettyä maaliöljyä eli vernissaa) voidaan käyttää ohennettuna puun suojaukseen. Näin käsitelty puu hylkii vettä jonkin verran. Kuultavan pinnan alla puu hiljalleen kellastuu ja ajan myötä harmaantuu auringon vaikutuksesta. Öljyttyä puuta ei voi maalata keittomaalilla eikä öljymaalillakaan, ennen kuin se on kunnolla vanhentunut.

Jos halutaan kasvattaa puutarhaa ilman myrkkyjä, ei painekyllästetyn puun käyttö sovi yhteen tavoitteiden kanssa. Painekyllästetty puu on ongelmajätettä. Saatavilla on mäntyöljyllä kyllästettyä puuta, joka kestää pitkään ja jonka voi hävittää ilman ympäristöongelmia.(Pinekko – öljykyllästetty ekopuu). Saatavilla on myös mäntyöljypohjaista oljykyllästettä, jota normaaliin tapaan sivellään pintaan. Näin voidaan käsitellä sekä tuoretta että kuivaa puuta. Öljykylläste sopii sekä havu- että lehtipuun käsittelyyn. Kyllästeöljy voidaan sävyttää väripigmenteillä. Näin kyllästetty puu voidaan hävittää turvallisesti. Keittomaaleissa sidosaineena on tärkkelysliisteri, ja niiden väri saadaan tavallisimmin puna- tai keltamullasta. Keittomaali kuivuu haihtumalla ja hyvin keitetty punamulta ei tahraa ennen kuin muutamien vuosien kuluttua. Keittomaalilla voidaan maalata vain sellaisia pintoja, jotka imevät vettä eli uutta puuta tai ennestään keittomaalilla maalattua. Keltaisen ja punaisen eri sävyjen lisäksi on myös muita, mm. vaaleansinistä ja harmaata. Keittomaali vanhenee tasaisesti kauhtumalla eikä sen uusiminen tuota ongelmia, sillä pintaa ei tarvitse erityisesti käsitellä ennen uudelleenmaalausta, jos se on puhdas. Keittomaali ei suojaa seinää halkeilulta etelän puolella. Se sopii hirsipintaan ja peiterimavuoraukseen.

Öljymaalissa sideaineena on kuivuva öljy. Rakennusten maalauksessa se on keitettyä pellavaöljyä eli vernissaa. Öljymaali kuivuu hapettumalla ja samalla se turpoaa ja kiinnittyy alustaansa. Turpoamisesta johtuu, että liian paksusti maalattu öljymaali rypistyy. Öljymaali kuivuu hitaasti, joten uusintasivelyllä ei ole kiirettä. Perinteinen suomalainen rakentaja eristi puun maasta kiven avulla. Samalla tavalla nurkkakivet huvimajojen ja muiden kulmissa pitävät puun irti maasta ja kosteudesta. Samoin on syytä tehdä, jos tekee oleskelupihaan puuritilälattian. Puiden pitää olla irti maasta, jotta ne pääsevät hyvin tuulettumaan. Öljykyllästettyä puuta voi käyttää lankuista tehdyissä tukijuoksuissa. Ritilälaudaksi valitaan kestävää männyn sydänpuuta tai lehtikuusta, joka voidaan vielä suojata kastumista vastaan tervalla tai puuöljyllä. Puuritilät säilyvät hyvin, kun ne nostetaan talveksi suojaan. Puu on elävä materiaali ja sitä on hoidettava, jotta se säilyisi pitkään.

Puiset puutarhakalusteet ja oleskelutilojen puuritilät tarvitsevat vuosittaisen huollon. Ne pestään lämpimällä pesuainevedellä ja huuhdellaan kunnolla. Sen jälkeen niiden annetaan kuivua. Sitten hiotaan pois epätasaisuudet ja kiristetään ruuvit ja naulat tiiviisti paikoilleen. Lopuksi sivellään pintaan puu- tai pellavaöljykerros.Maalatut puutarhakalusteet puhdistetaan säännöllisesti, ja jos väripinta on hilseillyt, vaurioitunut pinta poistetaan, hiotaan ja maalataan uudelleen. Hyvin hoidetuista puukalusteista on iloa pitkään. Muoviset kalusteet eivät sovi siirtolapuutarhaan.

Filosofian lisensiaatti, siirtolapuutarhuri Helena Honka-Hallila