Hevosenlannasta potkua puutarhaan

Hevosenlanta on perinteinen ja hyväksi koettu puutarhakasvien lannoite ja maanparannusaine. Myös sen saatavuus on yleensä hyvä – Suomen lähes 70 000 hevosta ja ponia tuottavat lantaa vuosittain 290 miljoonaa kiloa.

Suuri osa hevostalleista sijaitsee asutuskeskusten lähistöllä, joten kuljetusmatkatkin ovat kohtuullisia. Hevosenlanta sisältää mukavasti ravinteita ja sitä voidaan käyttää puutarhassa useimmille viljelmille, niin koriste- kuin hyötykasveille. Esimerkiksi kompostoitu turvelantavalmiste sisältää typpeä 4,6 g/l (josta noin neljännes liukoista typpeä), fosforia 0,7 g/l ja kaliumia 3,2 g/l.

Parhaiten hevosenlanta sopii lannoitteeksi kasveille, joiden fosforintarve ei ole kovin suuri. Lanta lisää hyödyllistä bakteeritoimintaa maaperässä ja lisää puutarhan maaperän humusta, joten se toimii hyvin maanparannusaineena. Kompostoituneesta lannasta ravinteet vapautuvat hitaasti, jolloin lannoitusvaikutus on pitkä, eivätkä kasvit kärsi äkkinäisestä ylilannoituksesta. Hevosenlanta onkin ekologinen vaihtoehto teollisesti valmistetuille kemiallisille lannoitteille ja maanparannusaineille. Myös monet luomuviljelijät käyttävät hevosenlantaa tuotannossaan.

Käytä vain hyvin kompostoitunutta lantaa

Lannan tulee olla hyvin kompostoitunutta ennen kuin sitä käytetään puutarhassa. Huonosti kompostoituneen lannan käytöstä seuraa varmasti harmeja. Kompostoitumaton lanta voi polttaa ravinteille herkimpien kasvien juuret ja se voi sisältää rikkakasvien siemeniä. Myös osa kauranjyvistä kulkee hevosen suoliston läpi sulamatta ja ne alkavat itää kompostoitumattomassa lannassa, mutta kompostoitumisprosessissa kauranjyvätkin hajoavat. Lisäksi kompostoitumaton kuivikemateriaali, erityisesti sahan- ja kutterinpuru, kuluttavat hajotessaan maaperästä ravinteita.

Kompostoitunut eli ”palanut” lanta on väriltään tummaa, turvelanta mustanruskeaa ja purulanta punertavanruskeaa, ja sen haju – tai ainakin hevosystävän mielestä tuoksu – on miellyttävä. Hyvin kompostoituneen lannan koostumus on sellainen, että siitä ei paljaalla silmällä enää voi erottaa kuivikemateriaalia, kuten kutterinlastuja, heinäsilppua tai kauranjyviä.

Hevosenlannan kompostoitumisnopeus riippuu pitkälti tallilla käytössä olevasta kuivikemateriaalista. Kuivikkeen osuus lannasta on suuri, jopa 50–90 %. Sahan- tai kutterinpuru on yleisin kuivikemateriaali, ja se tarvitsee pitkän kompostoitumisajan, mielellään kaksi vuotta tai enemmänkin.

Turve on toinen yleisesti käytetty kuivike, ja turvelanta kompostoituukin huomattavasti nopeammin kuin purulanta. Joillain talleilla on käytössä myös erilaisia lannan kompostoitumista nopeuttavia laitteita, kuten rumpukompostoreja. Kuivikemateriaali vaikuttaa jonkin verran myös hevosenlantakompostin käyttöominaisuuksiin puutarhassa: turvelanta on luonnostaan hapanta (pH 5 luokkaa) ja purulannan pH on lähempänä neutraalia (pH 6–7). Happamuudelle herkille kasveille lantakompostiin kannattaa sekoittaa kalkkia ennen käyttöä.

Kasvimaalle hevosenlantaa voi sekoittaa vaikka joka vuosi. Ympäristön kannalta parasta on levittää lanta keväällä lumien sulamisen jälkeen. Tällöin lannan ravinteet eivät liukene sulamisveteen ja kulkeudu vääriin paikkoihin, kuten vesistöihin rehevöittämään niitä. Sopiva kasvimaalle levitettävä määrä riippuu pitkälti kasvualustan aikaisemmasta kunnosta, viljeltävien kasvien tarpeesta sekä lannan seassa olevan kuivikkeen määrästä ja laadusta. Noin 5 kg lantaa neliömetrille on arviolta sopivahko määrä kasveille, jotka eivät tarvitse runsasta lannoitusta.

Hevosenlannan typpi kiihdyttää kasvien kasvua. Tästä syystä lantaa ei pidä käyttää talvehtiville kasveille, kuten pensaille syksyllä, kun kasvit valmistautuvat talvilepoon. Koristekasvi-istutuksille riittää lannan lisäys muutaman vuoden välein. Hevosenlantaa voi lisätä myös kompostiin kiihdyttämään kasvinosien hajoamista.

Lannan laadukkaat raaka-aineet

Hevosten ruokavalio koostuu pääasiassa heinästä ja kaurasta. Lisäksi ne saavat jonkin verran teollisesti tuotettuja valmisrehuja, kivennäisiä ja vitamiineja. Hevoset ovat arvokkaita eläimiä, joten myös niiden rehujen laatuun ja puhtauteen halutaan panostaa.

Hyvälaatuinen monipuolinen heinä on hevosen ruuansulatuksen sekä myös sen lopputuotteen perusraaka-aine. Monet puutarhurit ovat huolestuneita siitä, että hevosenlanta saattaa sisältää jäämiä lääkeaineista. Tutkimusten mukaan tavallisimmat eläimiin käytettävät lääkeaineet hajoavat vaarattomaan muotoon kompostoitumisprosessissa tai auringonvalon vaikutuksesta. Jos kuitenkin haluaa puutarhaansa mahdollisimman luonnonmukaisesti tuotettua hevosenlantaa, kannattaa kääntyä pienten tallien puoleen. Suurilla talleilla, joissa hevoset vaihtuvat paljon, esimerkiksi hevosten loishäätö joudutaan yleensä tekemään useammin kuin pikkutalleilla.

Evira valvoo lannoitevalmisteita

Suomessa lannoitevalmisteiden valmistusta ja kauppaa valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira). Kaupallisesti myytävällä ja markkinoitavalla lannoitevalmisteella, myös hevosenlannalla, tulisi nykyään olla Eviran tyyppinimihyväksyntä.

Myös kompostointilaitoksen, jossa lannoitevalmistetta kompostoidaan, tulee olla hyväksytty. Jos hevosenlantaa puutarhaan hankkiessaan haluaa varmistua sen laadusta ja turvallisuudesta, kannattaa valita Eviran hyväksymä kaupallinen tuote; pakkauksissa on ilmoitettu myös tuotteiden ravinnemäärät. Eviran hyväksymismenettely on melko uusi asia, joten markkinoilla on vasta muutama hevosenlantatuote. Ekotehokkain tapa on hakea lantaa lähitallilta kerralla suurempia määriä, vaikkapa yhdessä naapurin kanssa. Talleilta voi kysyä myös kuljetuspalvelua.

Lähteet:

Kauppinen Piia, opinnäytetyö, Hevosenlannan hyötykäytön mahdollisuudet,

Bioenergiakeskuksen julkaisuja Nro 12, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2005.

Pirinen Heli, Miettinen Eero, Hevosenlantakompostin jatkohyötykäyttö puutarhakasvien

viljelyssä, Kainuun Maaseutukeskus, Maa- ja elintarviketalouden

tutkimuskeskus (Kainuun tutkimusasema).

Maa- ja metsätalousministeriö, Eläinten lääkityksen ympäristövaikutukset, 2000.

www.tallimhamalainen.net, (luettu 6.7.2007.)